– Koulu ei ole erillinen saareke yhteiskunnasta, vaan yhteiskunnan muutokset heijastuvat aina myös kouluun, kertoo turkulainen luokanopettaja, kaupunginvaltuutettu Mervi Uusitalo. Uusitalo on työskennellyt 20 vuotta itäturkulaisessa alakoulussa. Koulun oppilaista merkittävä osa puhuu kotikielenään muuta kieltä kuin suomea ja lähiön sosioekonominen profiili näkyy koulussa monenlaisina haasteina.
– 2000-luvun alussa tilanne koulussamme kärjistyi, kun vanhemmat alkoivat valita lapsilleen oman asuinalueen ulkopuolisia kouluja. Tasa-arvorahan jälkeen tilanne helpottui. Näiden avulla kouluun saatiin toinen erityisopettaja. Raha ei ratkaise kaikkea, mutta meidän koulussa systeemi saatiin toimivaksi tasa-arvorahan kautta, Uusitalo selostaa.
Erityispedagogiikan professori Joel Kivirauman mukaan Uusitalon kuvaama tilanne 2000-luvun alusta tunnetaan kansainvälisessä tutkimuksessa white flight -ilmiönä. ”Valkoisten pako” on laajempi länsimainen ilmiö: tilanteissa, joissa etnisten vähemmistöjen osuus koulun oppilaista nousee tietyn kipukynnyksen yläpuolelle, koulutettu ja parempiosainen väestö alkaa yhä kasvavassa määrin laittamaan lapsensa muihin kouluihin.
Maineeltaan huonoiksi leimattuihin kouluihin jäävät erityisesti etniset vähemmistöt sekä huono-osaisempi väestön osa. Tämä voimistaa entisestään alueiden eriytymistä ja koulujen jakautumista maineiltaan ”hyviksi” ja ”huonoiksi”.
– Kyse on nimenomaan maineesta. Maine ei välttämättä kerro mitään koulun ja sen opetuksen todellisesta laadusta, Kivirauma huomauttaa.
– Koulutus on aina ollut valikointimekanismi, joka ohjaa eri yhteiskuntaluokat eri paikkoihin. Meillä on karkeasti ottaen ollut systemaattista koulutusta useita satoja vuosia, mutta vain noin 40 vuotta meillä on ollut koulujärjestelmä, joka on pyrkinyt siihen ettei koulu olisi valikoiva instituutio.
Kivirauman mukaan peruskoulun tulo vuonna 1972 oli ison poliittisen kamppailun tulos. Oikeisto vastusti uudistusta silmittömästi. Kritiikki peruskoulua kohtaan on kestänyt koko peruskoulujärjestelmän olemassa olon ajan. Hyviä tuloksia aikaansaanutta, kaikille yhteistä ja tasa-arvoista järjestelmää on sittemmin rapautettu sekä leikkauksin että muin poliittisin päätöksin.
– Vuonna 1999 koulupiirit lakkautettiin, koska haluttiin että vanhemmat saavat valita lastensa koulun. Pikkuhiljaa koulun valitseminen alettiin nähdä ikään kuin subjektiivisena oikeutena. Huolimatta siitä, että kouluvalinta rapauttaa integraatiota ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat negatiiviset, politiikassa sen vastustaminen on koettu miltei mahdottomaksi, professori Kivirauma kuvailee.
Lähiöiden kouluihin satsattava
– Turun koulujen eriytyminen on tutkittu juttu, mutta toimenpiteitä eriytymiseen puuttumiseksi ei ole tehty. Valtion tasa-arvorahat ovat olleet Kataisen ja Sipilän porvarihallitusten melko vähäisiä kompensaatioita raskaisiin valtionosuusleikkauksiin. Sittemmin tasa-arvorahojakin on leikattu: Turku sai parhaimmillaan noin 2,5 miljoonaa ja nyt puhutaan enää noin 0,5 miljoonasta, Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja, varakansanedustaja Johannes Yrttiaho kertoo.
– Turku poikkeaa monista muista suurista kaupungeista siinä, että kaupungilla itsellään ei ole mitään positiivisen diskriminaation mallia jolla kaupungin budjetissa alueiden ja koulujen erilaisuus huomioitaisiin. Lähiöiden kouluihin on satsattava. Kyse ei ole enää ongelmien ennaltaehkäisystä, josta poliitikot mielellään puhuvat, vaan nyt on korjattava virheitä, joita harjoitettu politiikka on jo tuottanut, Yrttiaho linjaa.
– Olennaista on myös kouluvalinnan suitsiminen. Kouluvalinta on käytännössä ohjannut koulutettujen ja hyvätuloisten perheiden lapsia kaupungin keskustan kouluihin, joissa on runsaasti erikoisluokkia ja painotettua opetusta. Painotetun opetuksen resursseja pitäisi jakaa tasapainotetummin koko kaupunkiin.
Kaupunginvaltuutettu, kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen Riikka Oksanen on Yrttiahon kanssa samoilla linjoilla.
– Maailman sivu on ollut erilaisia ja eriarvoisia kouluja. Tämä johtuu sosiaalisesta ja alueellisesta eriarvoisuudesta yhteiskunnassa. Kyse on paljolti resursseista ja rahasta. Tasa-arvorahat ovat hyviä, mutta ne ovat ikään kuin laastaria, jolla paikataan taustalla olevia suurempia ongelmia, Oksanen kuvailee.
Kouluasiat ovat nousseet esille Turussa budjetin teon yhteydessä, mutta asioista annetaan julkisuudessa helposti turhan ruusuinen kuva.
– Kun kouluasiat kiinnostavat suurta joukkoa kuntalaisia, budjettikäsittelyssä tehdään helposti kosmeettisia muutoksia, joilla poliitikot haluavat vain profiloitua positiivisesti julkisuudessa. Muutokset eivät tosiasiassa ole olleet riittäviä korjaamaan todellisia ongelmia, Yrttiaho kertoo. – On hämmentävää miten vähillä tiedoilla eri puolueiden edustajat ovat olleet valmiita leikkaamaan opetuksen resursseja, Oksanen lisää.
Ammatillisen koulutuksen leikkaukset lopetettava
Turun lukio- ja ammattiopetusjaoston puheenjohtajana toimiva Oksanen on erityisen huolissaan nuorten eriarvoisista mahdollisuuksista edetä opiskeluissaan.
– Monelle nuorelle on vaikea päästä lukioon tai jatkaa ammatillisessa koulutuksessa. Yksi este ovat toisen asteen opiskelumateriaalien ja -välineiden kustannukset, jotka nousevat oppilasta kohden sadoista euroista jopa tuhansiin euroihin. Opiskelu toisella asteella ei siis todellakaan ole maksutonta, Oksanen tähdentää.
Toisen asteen koulutukseen, etenkin ammatilliseen koulutukseen, on kohdistunut myös miljoonien leikkauksia. Lähiopetus on vähentynyt ja se vaikeuttaa etenkin heikoimpien oppilaiden mahdollisuuksia pärjätä. Opintonsa keskeyttäneiden määrä uhkaakin kasvaa.
Vasemmistoliitto on vaatinut lisämäärärahoja ammatilliseen- ja lukiokoulutukseen. Puolueen edustajat kasvatus- ja opetuslautakunnassa ovat myös herättäneet keskustelua maksuttomista opiskeluvälineistä toisen asteen opiskelijoille. Kustannukset olisivat noin 3,5 miljoonaa euroa.
Itä-Turun Vasemmistoliitto 